hard time for you?

Yksi meidän koululainen makaa tällä hetkellä teholla. Hän oli ajanut ilman kypärää ja ilman käsiä ala mäkee, lyönyt päänsä rotvalliin ja kallo oli murtunut. Hänen tila on nyt vakaa ja on kuulemma mennyt huonompaan suuntaan.. Kaikki mitä toivon on, että hän nyt tästä selviäisi. En tunne tuota tyttöä, mutta nyt kun mietin hän on kaunis, luultavasti todella mukava ja mä oon vaan katsonut häntä päästä varpaisiin. Nyt sitä ymmärtää että jokainen hetki on tärkeä, jos olisin tiennyt tämän, olisin ollut hänelle mukava. Tää on niin väärin miten jotkut ihmiset joutuu kokemaan kaikkea tälläistä. Väärin on se miten sen kaverit itki tänään koulussa.. Kaikilla on paha mieli sen takia. Kaikilla jotka eivät edes tunteneet häntä.

Alkaa väkisinkin miettimään, että entä jos se olis se oma kaveri joka siellä teholla nyt makaisi. Jos kaverini äiti tai joku mun ystävä soittais mulle ja kertois että joku on teholla. Sanoisin että hyvä vitsi, koska en oo ikinä kokenut mitään vastaavaa. Nyt tajuaa että kaikki on mahdollista. Vihdoin tajuaa sen elämisen hinnan, toivon vaan niin kovasti että tää kyseinen tyttö jonka kallo on murtunut nyt selviäisi elossa. Kellekkään tuntemalleni ei ole ikinä tapahtunut mitään vastaavaa. Jos olisin ollut itse paikalla olisin ollut niin shokissa, en tiedä olisinko osannut antaa ensiapua? Toivotaan että hän saa parhaan mahdollisen hoidon, ja tulee pian takaisin ihmisten pariin.

Ja mikä sen elämän hinta tosi asiassa on? Se että on noloa käyttää kypärää, sekö on sun elämän arvoista? Tiedän että tässä tilanteessa kypärä olisi auttanut todella paljon, mutta en syyllistä koska itsekkään en ole sitä ikinä käyttänyt. Tästä lähtien pidän huolta että minä ja ystäväni käyttävät! Huomaa että elämä voi loppua minä hetkenä hyvänsä, mistä tietää vaikka heräisikin viikon päästä sairaalasta eikä muistaisi mitään, ja kiittäisi vaan onneaan eloon jäämisestä.. Mikään tapahtuma ei oo ikinä herättänyt mua pohtiin kuolemaa näin paljoo. 

Toivotaan parasta, pelätään pahinta.. <3